6.11.2021

Antti Luomala

Lähdin mukaan Karkun kyläyhdistykseen, silloiseen Kyläntupa ry:hyn vuonna 2012 puheenjohtaja Markku Laitalan innostamana. Olin asunut Karkussa kolme vuotta. Tunsin kylää, sen ihmisiä ja perinteitä aika ohuesti. Tiesin vaan, että yhteisö on tärkeä ja tunsin jonkinlaista kutsumusta toimia yhteisön hyväksi.

Ei mennyt montaa kuukautta, kun löysin itseni puheenjohtajan paikalta. Innokkuutta riitti. Lasten äiti lisäsi kotitöiden määrää, kun singahtelin kokouksissa. Reilun vuoden henkilökohtaista taukoa lukuun ottamatta olenkin siitä saakka puuhaillut kyläyhdistyksen taustavoimissa enemmän tai vähemmän keskeisessä roolissa. Paljon hienoja juttuja on saatu luotua kylälle. Yhtä monta uutta ideaa ja aloitetta on jäänyt lähtökuoppiin.

Oma roolini kylätoiminnassa on ollut sekoitus innovaattorin, sihteerin ja diplomaatin rooleja. Olen koettanut varmistaa, että homma pyörii, päätöksiä tehdään ja vuosirytmissä pysytään. Talkoissakin on toki tullut oltua, mutta enemmän puhelimella ja tietokoneella. Muutama on nimittänyt kyläpäälliköksi, mutta ei tällaista Karkussa ole ollut.

Tässä kohtaa on aika jäädä pois kyläyhdistyksen hallituksesta useammastakin syystä. Samalla ajattelin tarkastella, mitä kymmenessä vuodessa on oikein tullut tehtyä yhdessä muiden kyläaktiivien kanssa.

Menneiden muistelua

Niin, mitäs sitä oikein onkaan tehty? Pitää oikein muistella. Tästä lähtee.

Pitkin matkaa järjestettiin kokouksia, julkaistiin ja jaettiin pari kertaa vuodessa tiedotteita. Kyläsaunaa on huoltanut ja ylläpitänyt oma porukkansa, kyläyhdistyksen nimissä toki. Joulunavaus Harsun väen ja seurakunnan kanssa yhteistyössä on ollut eräs vuoden kohokohdista. Uusista ilmiöistä KarkkuVesti ponnistettiin elämään kesällä 2016 ja perinne tuntuu nyt aika pysyvältä osalta Karkun kulttuuria. Karkun Venetsialaisista saatiin myös enemmän tai vähemmän jatkuva perinne. Kuten alkukesän Kirppu-Karkku, Venetsialaiset syntyy lähinnä pelkän mainonnan voimalla.

Joskus 2013-2014 tienoilla Kokeiltiin Ruusukahvilan ja yhdistysten yhteistilan perustamista Työväentalolle. Tämä oli kiinnostava kokeilu, mutta ei yrityksestä huolimatta jäänyt elämään. Samaan aikaan yritettiin myös (tuloksetta) saada kaupunki luovuttamaan tyhjilleen jäänyt palvelukoti kylätoiminnalle, kirjastoksi ja yhteiseksi olohuoneeksi. Kyläyhdistyksen Markun johdolla 2003–2004 pelastamaa urheilukentän katsomoa ollaan pesty, maalailtu ja paikkailtu, joskin turhan harvoin.

Sitten 2015 päätettiin lopettaa yksi kyläyhdistys, Karkun (ent. Aluskylän) Kotijoukot, ja yhdistettiin voimat Kyläntuvan kanssa. Aktiiveja oli liian vähän kahteen yhdistykseen hieman samaan tapaan kuin nyt vuonna 2021. Tässä kohtaa piti aika monen kanssa jutella, että ollaanhan nyt tekemässä oikeita asioita.

Pian sen jälkeen perustettiin uusi kylän kehittämisyhdistys, Koko Karkku ry, jonka ansiosta kylällä on nyt omat verkkosivut, kesäkahvila ja nuorten työllistämisen perinne. Samalla yhdistyksille rakennettiin sähköpostiosoitteet, kalenteri ja tiedostopilvi. Tämä idearikkaiden kokousten jakso toi joukkoon liudan aktiivisia kyläläisiä.

Kyläkasvimaa perustettiin samoihin aikoihin hankerahoituksella ja se jatkoi kahden kesän jälkeen erillisenä yhteisökasvimaana omien aktiiviensa voimalla. Kyläviestintä siirtyi puolivahingossa Facebook-ryhmään, jossa on joukolla harjoiteltu sosiaalisen median käyttöä. Kun siirtolaispulssi ja vastaanottokeskus tuli (oliko se 2016?), joillain tunteet hieman lämpenivät. Siitä selvittiin.

Grillikatoksen rakennusprojekti laitettiin käyntiin jo muutama vuosi sitten ja siihen kaivettiin rahoitusta. Tähän on ollut vaikea löytää talkoolaisia, mutta hitaastikin näemmä tulee valmista. Alikulun maalausta ideoitiin useampana vuonna ja sekin saatiin lopulta tehtyä tänä vuonna, Leader-ryhmän rahoituksella tämäkin. Kirjaston ja juna-aseman jatkuvuutta ollaan puolustettu muutamassa vaiheessa, joskin näistä ensimmäinen on tapahtunut lähinnä muutaman omistautuneen kyläaktiivin tahdonvoimalla eikä niinkään kyläyhdistyksen toimesta.

Viime kesänä estettiin ELY-keskuksen suunnitelma purkaa koulun uniikki bussikatos, tietysti lupaamalla kunnostus talkootyönä. Kaavoittajan aktivoiduttua suunnittelemaan tänne uusia asuinalueita piti tietenkin kylälle keksiä oma kaavoitustiimi ja saatiinkin kylän näkijöiltä palautetta kaavojen kriittisistä ratkaisuista. Vaikutukset näkyvät pitkässä juoksussa. Tätä toimintaa toivottavasti yhdistys jatkaa.

Kyläyhdistys ja Koko Karkku eivät todellakaan ole toimineet kaksin. Karkun Isku, koulun Vanhempainyhdistys, Lions Karkku ja monet yksityishenkilöt ovat tehneet kiitettäviä ponnisteluja kylän hyväksi. Kyläyhdistyksellä olisi aika orpoa ilman näitä.

Onko kylätoiminta kivaa vai raskasta?

Tätä olen monesti kysynyt itseltäni. Nyt kun katsoo tekemisten listaa taaksepäin, voi näyttää, että onpa sitä aktiivit touhunneet paljon. Työtä on itse asiassa ollut hyvin vähän, tunneissa mitattuna. Isoin vaiva on siitä, että pitää olla aina paikalla, käytettävissä ja huolehtia perusasioista. Onneksi aktiiveja on monta, jolloin sitä ei jää yksin. Vapaaehtoistyö on, niin, vapaaehtoista.

Monta kertaa on lähdetty kotoa kokoukseen ja tapahtumaan ihmetellen, että mitä taas on tullut luvattua. Sitten sitä aina on kuitenkin tosi tyytyväinen, että tuli lähdettyä.

Kaikissa jutuissa on tarvittu monta tekijää. Jokainen on tarttunut sellaiseen tekemiseen, mikä sopii itselle. Minulle tämä yleensä tarkoitti jonkinlaisia paperitöitä. Hakemuksia, esityslistoja, kustannusarvioita, toimintasuunnitelmia, tilinpäätöksiä, sähköposteja, yhteydenottoja ja sen sellaista. Kokousten pitämistä ojennuksessa. Laskujen maksamista. Roolien jakamista ja päätösten toteuttamisen varmistamista. Pieniä juttuja kuukausitasolla, mutta paljon kymmenessä vuodessa.

Niin, ja kylätapahtumien äänimaisemat viimeisen kuuden vuoden ajalta ovat olleet allekirjoittaneen projekteja.

Siinä olisi nyt jollekin toiselle työsarkaa. Minun jaksoni on päättymässä. Kyläyhdistyksen hallituksessa on kolme vastuuroolia: puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja. Kun tiimi on hyvä, ei yhden tarvitse kantaa isoa taakka. Toivottavasti kaikkeen kolmeen löytyy oma tekijä.

Kuluneiden vuosien aikana nämä roolit ovat hieman hämärtyneet. Asiat ovat henkilöityneet. Oletetaan, että sama henkilö hoitaa, joka on ennenkin hoitanut. Kari, Ritva, Pekka ja Mikko tietävät tämän erityisen hyvin. Samoin saunan ylläpitäjät. Kyläyhdistyksen vuodenkierrossa on mielestäni nykyään sellaisia rutiineja, joiden avulla henkilöitymistä voisi hieman vähentää.

En ole lähdössä kylältä mihinkään. Nyt on vaan aika vaihtaa viestikapulaa ja etsiä uudenlaisia tapoja rakentaa kylätoimintaa. Hallitukseen jää kyllä useita aktiiveja huolehtimaan perinteiden säilymisestä. Koko Karkku ry miettii myös oman toimintansa jatkuvuutta. Jatkaako yhdistys vai luovuttaako se kesäkahvilan jollekin muulle? Onko nuorten työllistämiselle jatkoa?

Tässä on kyläläisille miettimistä syyskokouksessa marraskuun loppupuolella. Toivottavasti tulet kuulolle! Ehkä lähdet jollain tavalla mukaan? Yhdistys tarvitsee uusia kasvoja, käsipareja ja aivoja touhuamaan Karkun tapahtumia ja tulevaisuutta.

Uskon vahvasti, että Karkun kylätoiminta jatkuu ja paranee, vaikka sitten pienen suvantovaiheen kautta. Uusia innokkaita varmasti löytyy, koska me ihmiset haluamme kokea yhteisöllisyyttä ja merkitystä. Karkku on siihen oivallinen kylä!

Muutamia mainintoja

Loppuun haluan vielä jakaa erityiskiitokset kylän aktiiveille ja näistä etenkin kolmelle henkilölle, joiden merkitys on allekirjoittaneelle ollut suurin.

Valtava kiitos kuuluu ensiksikin Mikko Toivolalle. Mikko on pyyteetön yhteisen hyvän rakentaja, joka on tehnyt enemmän käytännön työtä yhdistyksessä kuin minä. Eikä ikinä yhtään negatiivista kommenttia, vaikka aihetta olisi joskus ollut. Mikko on kovan linjan tiimipelaajana vuosikymmenen ajan työskennellyt väsymättömästi kylän hyväksi: valmentanut ja kuskannut kylän lapsia, kiipeillyt puihin, roudannut tavaraa, asentanut ääntentoistoja, maalannut ja puunannut, vetänyt kokouksia, paikannut verkkosivuja, juossut kasaan tilaisuuksia, tuurannut puheenjohtajaa ja perustanut tilejä – ja paljon enemmän.

Toinen supersankari ilmestyi peliin pian oman aloitukseni jälkeen, kun Kari Jokinen tuli mukaan. Kari on pitkälti omakätisesti luonut Karkkuun visuaalisen kuvaston ja ilmeen, ylläpitänyt viestintää ja kylän henkeä sosiaalisessa mediassa, rakentanut kulttuurityötä ja kantanut merkittävää vastuuta yhdistyksen ja sen hallituksen toiminnasta. Karin positiivinen asenne on yksi keskeisistä syistä, miksi olen jaksanut puuhata omaa sarkaani. Vähän välillä hirvittää, miten tärkeä Karin rooli kyläviestinnän toteuttajana on. Jos jollain on kiinnostusta graafisen suunnitteluun tai sisällöntuotantoon, tässä olisi aitoa tekemistä ja hyvä mentori, jolta oppia. Assarille olisi tarvetta.

Kolmas erityismaininta kuuluu Ritva Kalliolle. Ritvan rooli kylän tapahtumien järjestämisessä on ollut korvaamaton. Ritva on huolehtinut – Kotijoukkojen upeita perinteitä vaalien – uusien ja vanhojen kylätapahtumien hengestä ja toteutuksesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Ritva on lisäksi toiminut henkisenä selkänojana allekirjoittaneelle.

Lämpimät ja vilpittömät kiitokset kaikille kuluneen jakson kyläaktiiveille, Karkun tekijöille, jotka olette halunneet pistää itsenne likoon kyläkulttuurin ja kylätoiminnan rakentamiseksi. On teidän ansiotanne, mitä sain kuulla Pirkan Kylät ry:n puheenjohtaja Juha Kuismalta viime vuoden talvella: ”Ai Karkusta, se onkin aktiivinen ja ainutlaatuinen kylä!” Teitä on aika monta nimettäväksi. Mainitsen silti muutaman. Toivon, että te mainitsematta jääneet henkilöt tiedätte, että arvostus teitä kohtaan on yhtä suurta.

Mikko Toivola, Kari Jokinen, Ritva Kallio, Ilkka Sariluoto, Pekka Tuomela, Lasse Lovén, Eveliina Asikainen, Heli Vesamaa, Ilkka Tourula, Pauliina Salminen, Maiju Vuorenoja, Mari Pakarinen, Saija Karppanen, Teuvo Forsblom, Timo Purola, Mirka Ahonen, Anu Ristimäki, Jouni Ristimäki, Olli Lehtiniemi, Teresa Vidfelt, Jan Vidfelt, Sari Bamberg, Kimmo Aalto, Pieta Hyvärinen, Siiri Simpanen ja kaikki nyt nimeämättä jäävät yhdistysaktiivit, puuhaajat, kerhojen ja ryhmien vetäjät, valmentajat – teidän työnne on todella arvokasta. Usein voi jäädä epäselväksi arvostavatko karkkulaiset kylätoiminnan olemassaoloa, kun kukaan ei sano mitään eikä ehdi juuri osallistumaan järjestelyihin.

No nyt sanon, kaikkien puolesta. Kiitos, te olette upeita! Toivottavasti jatkatte aktiivisena (ehtimisenne mukaan).