Karkun Ristipistot -näyttelyssä on monenlaisia Karkussa tehtyjä töitä esillä. Uusimmat ovat saaneet alkunsa viime vuonna Karkun kirjaston Klubi-iltojen Radikaalit Ristipistot- tapaamisissa ja vanhimmat työt ovat 1950-luvulta. Onpa mukana yksi Hardanger-pistoillakin tehty työ, pistot ovat siis moninaisia.
Seuraavassa hieman poimintoja ajatuksista pistojen takaa.
Orvokki Uusitalon upea, iso liina on taidonnäyte vanhasta kirjontatekniikasta. Orvokki toivoi joitakin vuosia sitten aiheesta kurssia Sastamala-opistoon oppiakseen tekniikan ja teki heti ensimmäiseksi työksi tämän liinan. Hardanger-kirjonta kuuluu perinteisiin revinnäistekniikoihin. Se on saanut nimensä Norjan Hardanger-vuonosta, jonka alueella tekniikka oli suosittua 1600-luvulta 1800-luvulle. Esikuvien oletetaan saapuneen Eurooppaan Aasiasta ja Persiasta silkkitietä pitkin.
Laina Tenkanen-Poikkeus on tehnyt käsitöitä jo aivan pienestä pitäen. Hän kertoo ristipistoliinoistaan vuosien takaa:
”1950-luvulla oli tapana ostaa valmiiksi piirrettyjä liinoja kirjottaviksi. Kun näin äidin ompelevan, halusin itsekin tehdä. Ensin sain ristipistoliinan pohjan. Suorat rivit osasin tehdä jo 7-8 vuotiaana, mutta kuviot vasta muutamaa vuotta myöhemmin.”
”Kun ristipistoliinan teko tyssäsi, ostettiin kukkakuviollinen liina. Sen ompeleminen onnistui mielestäni vallan mainiosti. Olin noin 10-vuotias.”
Ritva Kallio kertoo tarinoista ristipistotöidensä taustalta. Hän on tehnyt työt lahjaksi ajatellen tekstin valinnassa ja kuvioissa erityisesti lahjan saajaa.
”Metsuri jäi eläkkeelle. Kirjasin ylös asiat, joista ei tarvi enää 40 työvuoden jälkeen kärsiä. Työn alkusana muodostuu ottamalla jokaisen rivin ensimmäinen kirjain.”
Avainrunotyöhön liittyy seuraava tarina: ”Olin lähettänyt ystävälleni kortin. Tuli postissa juuri oikeaan aikaan lohduttamaan. Mietti korttia ja minua kävelyllään ja hänelle tuli mieleen tuo runo. Seuraavan kerran kun tapasimme, vein hänelle ristipistotyön.”
”Tyttärellä oli lempipaita, jossa oli tämä teksti. Minulla on valokuva hänestä tuulessa meren rannalla tuo paita päällä. On yksi minun lempikuviani. Tytär kadotti paitansa. Tein siitä muistoksi ristipistotyön.”
”Nuoren parin hääkutsussa oli teksti :
Tapasivat alla kuun ja tähtien. Olivat yhdessä siitä lähtien.
Tein ristipistotyön häälahjaksi.”
”Jenny oli 4-vuotias. Luki mummon kanssa Aino- kirjoja. Mummo teki ohjeen mukaan lahjaksi Aino- ristipistotyön.”
Ritva Lammi kertoo työstänsä:
”Löysin tekstin työhöni sivustolta, jossa oli vanhoja sanontoja eri puolilta Suomea.
Siinä on mielestäni osuvasti kiteytetty vanha sanonta siitä, että ei kannata vaihtaa mitään toiseen samanmoiseen.”
Mari Pakarisen työssä teksti Peas and love on tehty vohvelikankaalle. ”Piti olla aluksi Peace and love, mutta vapaasti tehty sommittelu meni sen verran pieleen, että viimeinen e-kirjain ei oikein olisi mahtunut. Rauhasta tuli siis herneitä, sopii sekin kasvissyöjälle.
” 🐝 yourself” minä tein kimalaisen ensin ja Kari lähti kokeilemaan haluamaansa tekstiä ristopistoin.
Sattumalta näistä kummastakin työstä tuli englanninkieliset.”
Kari Jokinen kertoo osuudestaan Marin työssä 🐝 Yourselfistä: ”Tämä oli ensimmäinen tekemäni ristipistotyö. Innostuin typografisista toteutuksista selaillessani erästä kirjaa. Päätin tehdä kolmen sävyn väriliu’un ja myöhemmin lisäsin vielä varjostuksen lisäämään kontrastia. Mehiläiselle tein vielä tikkipistoilla lentoradan.”
Elina Säilä on itse suunnitellut ja kutonut kankaan kangaspuilla työhönsä. ”Pohjakangas on kokeilua helmipoiminta- ja pujotustekniikoista pellavalla ja juutilla. Teksti on muistutus itselle, ettei aina tarvitse olla täydellistä…”
Heli Vesamaan työssä Inspiraatio- sanan kirjainten langat sekoittuvat pyörteileväksi muodoksi. ”Minua kiinnosti työssä leikitellä väreillä ja halusin käyttää niitä mahdollisimman paljon. Jokainen kirjain on erivärinen ja pujottelin niistä lopuksi langanpäät työn oikealle puolelle. Siellä ne lähtivät liikkeelle niin kuin inspiraatio, toisiinsa liittyen ja sekoittuen. Yhdessä kokonaisuuden muodostaen.”
